16.5. - hei kamoon ollaaks me kuolleit vai?
Onnistuin möhlimään jo aamulla nukkumalla pommiin, mutta jonkin suuren ja mahtavan ihmeen avulla Stiif oli jo noussut ylös (!) jakamaan hevosille aamuheinät. Heitimme sitten hevoset yhteistuumin tarhaan, mikä ei sitten kovin vaikeaa ollutkaan, kun heitä on täällä vasta kolme kappaletta.
Päätimme Stiifin kanssa lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja mennä syömään piknik-aamiaista laitumille ja tarkistaa samalla aitojen ym. kunnot. Aurinko porotti jo täydeltä terältä, päivästä oli tulossa pakahduttavan kuuma. Köpöttelimme kinttupolkua pitkin laitumille ja tarkistimme ensin aidat, jotka olivat muuten kunnossa, paitsi että yksi tolppa oli vähän irrallaan. Päätimme tulla korjaamaan sen myöhemmin ja asetuimme rehkimisen sijaan nauttimaan aamiaista aitoihin nojaillen.
- Kuule Matto, tämä se vasta on elämää, Stiif rupesi herkistelemään erittäin epästiifmäiseen tapaan.
- NiinPÄÄäää... Ehdin vain kiljaista aidantolpan pettäessä allani niin että kaaduin nurmikkoon selälleni onnistuen törkkäämään perseeni aidanseopääseen. Stiif kieriskeli naurusta, mutta sain kostoni Stiifin vyöryessä (ikävä kyllä) kuivaan ojaan.
- Le kerpele, Stiif mutisi noustessaan ylös, ja päätimme, että olisi aika palata tallille.
Pihalla ei hoitajia (tai sen puoleen ketään muutakaan) näkynyt, joten haimme tarhasta Hipin ja Amppiksen ja päätimme harjata ne ja lähteä sitten maastoon, koska aamupäivällä ei poikkeukselliseti tuntiakaan ollut. Harjaillessa juttelimme niitä näitä, muunmuassa Amppiksen varsasta.
- Siis mä oon jo miettiny sille nimenkin, vai mitä tulee mieleen Fora Stelosta? Stiif kysyi ähkäisten ottaessaan samalla Amppiksen kavioita.
- Njaa, mulla tulee mieleen... Pystyyn kuollut kukka.
- Mitäh?! Kamala räkäpää! Harja lensi epäilyttävästi kohti päätäni, mutta väistin viime tipassa.
- No haha vitsi oli, nauroin. - Se on ihan hyvä.
- Eiks ookkin... Stiif vaipui unelmiinsa ja höpötteli haaveista lasittunein silmin jotain Amppikselle. Hain satulan ja suitset, saman teki horteestaan herännyt Stiif. Laitoimme hevosille nopeasti varusteet ja lähdimme matkaan.
Hippi oli todella energisellä tuulella tänään, ruuna hyppi kuin paraskin hyppykeppi ja oli säikkyvinään kaikkea. Päätimme purkaa hevosilta vähän höyryjä kunnon laukkapätkällä. Hippi hyppäsi kuin puuma eteenpäin, muttei jaksanut mennä täysillä kovin kauaa, joten hidastin vauhdin taas nopeasti raviin. Ruuna puuskutti vähän, mutta palautui pikku juoksusta nopeasti.
Ravailimme järvelle ja siirsimme hevoset sitten käyntiin. Stiif sanoi menevänsä kokeilemaan jonkun pari päivää sitten näkemänsä tukin hyppäämistä, mutta minä päätin kääntyä Hipillä jo kotiinpäin. Kävelimme kiertoreittiä, pientä metsäpolkua pitkin takaisin tallinpihaan. Ratsastuksen jälkeen harjasin Hipin ja laitoin sen tarhaan. Loimea en edes ajatellut hakevani, sen verran lämmin oli, taisi hipoa melkein kahdenkymmenen asteen korkeampaa puolta.
Sisällä tallissa otin nopeasti boksit, jotka kaikilla melko siistit olivatkin, tosin sottapytty Inkku oli taas vedellyt lannat ympäri boksia. Kippasin kottikärryjen lastin lantalaan ja sekoittelin hevosille päiväruoat valmiiksi, heitin ne ruokakuppeihin ja heinät boksien lattioille. Kävin hakemassa Inkun ja Hipin sisään (Inkku tuttuun tapaan yritti liiskata ovenvälissä, muttei onnistunutkaan) ja päästin ne syömään. Stiif tuli samaan aikaan sisään Amppiksen kanssa ja kertoi "perkele piti mennä se kolkyt kertaa ennenku hyppäs" -tarinan.
Kun Stiif lähti ratsastamaan Inkkua, pidin iltapäivän yksityistunnin jollekin tuiki tuntemattomalle tytölle. Keskityimme istuntaan, ja teimme harjoituksia kevyessä istunnassa, joka oli selvästi hiukan hakusessa.
Ilta sujui hevosia hoidellessa ja laitumen petollista tolppaa korjaillen, nyt odottelen innolla, sillä olen menossa huomenna koeratsastamaan jonkun suokin, joka onkin mahdollisesti juuri se etsimäni haaveiden ratsu...
Hallaharju on virtuaalitalli.
Kuvan ©
