Tarintoita tallin takaa
TÄNNE, eräänlaiseen tallipäiväkirjaamme kirjaamme muistiin niin ilot, surut kuin tavalliset päivätkin hupaisine sattumuksineen ja tapahtumineen.
22.10.2010 - "Onhan se näpsäkkä paketti, saattaahan se osata juostakin"
"Siis olet ostanut mitä?" Miran ilme oli varsin epäuskoinen, kun muutama päivä sitten kerroin suuria uutisia.
"No ravihevosen! Tamman! Ja varsinaisen nättinaaman, odotas kun näet sen."
"No kuka sillä sitten ajaa? Kilpaahan sen on varmaan tarkoitus juosta", Mira kysyi epäileväisenä. Huitaisin tähän kädelläni suurpiirteisesti.
"Se on jo hoidettu! Puhuin Raunon kanssa, ja se ehdotti sitä paikallista ravitallin omistajaa, Aimoa. Kuulemma se on Raunolle usean vuoden kengitykset velkaa ja lupautui auttamaan." Mira mutisi jotain höpertyneestä tallinomistajasta ja paineli sitten Fifin ja Gömman kanssa tarhojen suuntaan.
Käväistyäni vielä kerran vilkaisemassa upeaa parivuotiasta Reven Applea, eläinlääkärin tehtyä ostotarkastuksen ja paperisodan hoiduttua Reetaksi nimeämämme tamma kurvasi tänään aamupäivällä tallin pihaan. Kimakasti hirnuen tamma peruutti kuljetuskopista ja nosteli kuljetussuojiin paketoituja jalkojaan kärsimättömästi. Kuljetusauton ajajan kanssa palkkapuolen hoidettuamme minulle läiskäistiin riimunnaru käteen, ja tallipihalla seisoskelevat Aimo, Mira, Rauno sekä joukko paikallisia tallityttöjä rupesivat yhteen ääneen pulputtamaan tammasta. Reeta muljautteli silmiään siihen malliin, että katsoin parhaaksi viedä sen talliin, tutustumaan rauhassa uuteen karsinaansa.
Otettuani tammalta kuljetussuojat pois ja varmistettuani, että sillä oli tarjolla raikasta juotavaa ja hieman heinää (ikään kuin en olisi jo laittanut karsinaa valmiiksi edellisenä iltana...) palasin tallipihalle kuulemaan mielipiteitä tammasta. Aimo totesikin sen olevan "näpsäkkä paketti, joka saattaa osata juostakin", mihin Raimo jatkoi, että "tosin niiden suojanpötkylöiden alta ei jaloista kyllä näkynyt mitään".
Tamma on jo juonut vapaaehtoisesti ja maistellut vähän heiniäänkin, ja sieltä karsinastaan uskaltanut vähän kuikuilla tallikäytävän tapahtumiakin. Huomenna olisi tarkoitus viedä tyttö tarhaan, ja haaveissa siintävät jo pitkät maastolenkit kärryiltä käsin ja koelähtö, josta tuli Aimon kanssa jo juteltuakin...
10.8.2010 - Pölyttynyt tallikirja esiin!
Siemaillessani pihalla jääkylmää mehua ja napostellessani tallin reunalla kasvavia mansikoita mieleeni tuli, että tallipäiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Kipaisin siis tyhjillään olevan tallin halki toimistoon, ja hetken varsin sekaisessa kunnossa olevia laatikoita kaiveltuani löysin kaivatun vihon. Takaisin paraatipaikallani - kovalla tuolilla tallin oven vieressä - pyyhkäisin kannesta pölyt pois ja ryhdyin raapustamaan merkintää.
Keväällä kaikilta tallitöiltä ei tallipäiväkirjan kirjoittelulle jäänyt aikaa. Hevoskokoonpano pysyi samana koko kevään, mutta kesällä laitumella vietti muutaman viikon Banaanipoika -niminen suomenhevonen. Hevoset ovat viettäneet varsin rattoisan kesän laitumella lihoen, ja nyt niitä on parin viikon lepoloman jälkeen ruvettu taas pikku hiljaa ratsastamaan. Saa nähdä miten onnistuu - jouduin vaihtamaan Fifin jo ennestään hiukan lyhyen satulavyön, se kun ei enää mennyt kiinni.
28.12.2009 - Joulunajasta ja tulevasta vuodesta
Menneiden viikkojen aikana on ehtinyt tapahtua taas niin paljon, että ehdin vasta nyt istahtaa keittiönpöydän ruudullisen vahapöytäliinan ääreen kirjoittamaan tallipäiväkirjaa. Aatonaaton hankilaukkojen jälkeen oli hyvä rauhoittua ja pysähtyä viettämään kotoisaa joulua hevosten kanssa. Gömma yritti kyllä rikkoa joulurauhan muutamaan otteeseen, tammaa nimittäin kiinnosti kovin talliin ilmestynyt kuusipuu.
Joulu on vietetty ja kinkut, laatikot ja jouluomenat kadonneet parempiin suihin, ja nyt posotamme taas kovalla vauhdilla eteenpäin. Törmäsin internetissä sattumalta ilmoitukseen, jossa tarjottiin sopuhintaan "mukavaa ja rauhallista, jo hieman harmaantunutta suomenhevosruunaa loppuelämän kotiin". Jostain syystä viehdyin ilmoitukseen liitettyyn kuvaan kovin ja päätin lähteä katsomaan ruunaa. Miksikään kiltiksi pikku palleroksi Järkisyy-niminen tapaus ei osoittautunut, mutta olin jo menettänyt sydämeni. Niinpä pieni tukku rahaa vaihtoi omistajaa ja tänään Ryyni sitten saapui uuteen kotiinsa. Yhteinen taipaleemme on vasta alkanut...
Ensi vuoden suunnitelmia hieman vielä tähän loppuun. Sain pari yhteydenottoa, jossa tiedusteltiin vapaita tallipaikkoja ja koska meillä on vielä se yksi nurkkakarsina vapaana, muuttaa meille lähiaikoina uusi tuttavuus yksityisen ponitamman muodossa. Lisäksi päädyin tulokseen, että emme tarvitse neljää tarhaa, joten ne yhdistetään kahdeksi suuremmaksi tarhaksi ja toiseen rakennetaan pihatto.
Nyt pitää jo rientää jakamaan iltasapsuka hevosille, joten vedän villahuivin ja -pipon niskaan ja suuntaan kohti tallia.
18.12.2009 - Kuusen tuoksua, tunnelmaa
Olin kyllä saada sellaisen elämäni järkytyken aamulla että huh huijaa! Tallustelin tarhoille päin aivot yhä sängynpohjalla torkkuen lunta ihmettelevä Naava narun toisessa päässä, kun yhtäkkiä tallin eteen ajoi satanen lasissa vanha sininen avopakettiauto. Minulla ei ollut aikaa edes tajuta järkyttyyneeni, kun kukapa muukaan kun naapurin Rauno hyppäsi ulos autosta varsin ketterästi 65-vuotiaaksi. Sydänjuuriaan myöten järkyttynyt Naava pomppi vieressäni ja puhisi kuin tyhjenevä kaasupallo, ja minä seisoin pihalla kuin tatti viimeisetkin unihiekat peloteltuina pois silmännurkista.
"Ottiatuota," Rauno rykäisi. "Vaimo se pyysi sinullekin tällaisen pihan koristeen tuomaan, kun minä näitä olen torille menossa myymään ja ohi satun kuitenkin ajamaan..." Mies harppoi auton lavan viereen punaiset talvisaappaat lumessa narskahdellen ja irrotti ominaisella salamavauhdillaan lavaa kiertäneet paalinarut kiskaisten esiin kuusen. Tuijotin pientä - ja varmaan kitukasvuisinta - kuusta joka Raunolla oli järkyttyneenä kuin aaveen nähnyt, sillä kaikki oli tapahtunut aivan liian nopeasti yhä horroksesta heräileville aivoilleni. Mutisin siis turkmeenilta tai muulta vastaavalta kuulostavan kiitoksen ja pyysin arvon naapuria odottamaan hetken lähtien taapertamaan lumihangessa tarhoille päin.
Vaikka ravuutin Naavan tarhaan nopeammin kuin koskaan, istui Rauno jo kärsimättömän näköisenä autossaan kun saavuin puuskuttaen takaisin. Lähtiäisiksi hän huudahti pitämään kuusen ulkona lumihangessa seisomassa ja ottamaan sen sisään vasta aikaisintaan aatonaattona, jotta se pysyisi mahdollismman hyväkuntoisena eikä varistaisi havupukuaan pois heti ensi töikseen. Tuijotin vielä hetken hämmästyneenä tallin seinään lumikinoksessa nojaavaa kuusta sinisen avopakettiauton kaasutellessa poispäin lumipaakkuja ilmaan lennättäen, pudistin päätäni ja palasin sisään talliin pohdiskellen joulunaikaa ja sen ihmeitä.
Sitten se tuli, kun olin siivoamassa karsinoita. Aivan äkkiarvaamatta se hiipi kimppuuni kuin tonttu varkain ikkunan taakse, nimittäin armoton joulukoristelukuume. Halusin koko tallin täyteen kimaltavia, kauniita, nostalgisia koristeita kun kerran kuusikin odotti valmiina pihalla! Niinpä karsinat siivottuani ryhdyin tuumasta toimeen ja kipusin vintille etsimään koristeita. Löysin paitsi mukanani raahaamat täpötäydet kaksi laatikollista jouluisia tavaroita myös yhden laatikollisen lisää, mikä oli jäänyt tilan edellisiltä asukkailta. Kaikki muu siitä hatarasta pahvilaatikosta oli hiirensyömää tai epäilyttävän väristä, mutta löysin muutaman joulupallon jotka pääsivät käyttöön.
Voi sitä ilmettä, kun tallissa päivisin autteleva, hevosenhoitajaksi opiskeleva Mira löysi minut kontaltani tallin lattialta pää upotettuna laatikkoon joulukoristeläjä ympärilläni... Hymyilyttää vieläkin se järkyttynyt epäusko, mutta vähän aikaa naureskeltuamme jatkoimme koristelua entistä rivakammin, ja nyt talli näyttää tuvasta katsottuna todella hienolta ulkoakin päin, ovessa roikkuu kranssi ja yläpuolella hohtaa jouluvaloketju. Erityisen ylpeä olen askertelemastani kortista, joka on tosin brutaalisti lyöty nastalla kiinni tallin oven sisäpintaan. No, onhan sekin nasta punainen.
Kaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © Huopamaa, ellei toisin mainita!
Ulkoasun koodauksen © Scilla | Ulkoasussa olevan kuvan © HM | Koristekuvan ©