Tallipihasta ja lähiympäristöstä
Huopamaan tilan nykyisille rakennuksille, eli vanhalle kivijalkaiselle karjasuojalle ja punaiselle pirtille valkoisine ikkunanpielineen ja kukkaruukkuineen on lyöty perustukset joskus 1940 -luvulla. Kuitenkin jo paljon sitä ennen, aivan 1900 -luvun alkuvuosina Huopamaan tontilla on riittänyt vilinää ja vilskettä - milloin lehmien, milloin kanojen ja milloin hevosten merkeissä. Huopamaan tila on siis ehtinyt nähdä yhtä jos toistakin, ja välillä voi melkein kuulla vanhan karjakellon kalahtelua laitumen suunnalta tai nähdä isännän ja hevosen saapuvan joulukuusi rekeen nostettuna pihamaalle - näin siis, jos antaa mielikuvituksen lentää... Tilan varhaisvuosien arkeen pääsee mukaan lukemalla hiukan entisten emäntien ja isäntien pitämiä päiväkirjoja, jotka jostain kumman syystä tulee kaivettua esiin aina sateen ropistessa ikkunaan, kun Turmokin on hiippaillut tallinvintille heinien sekaan ja kun teevesi lämpenee liedellä.
Kun muutama vuosi takaperin ostin Huomapaan tilan, riitti paikassa remontoitavaa yhdeksi jos toiseksikin päiväksi. Suurin haaste oli vanhan karjasuojan muuttaminen talliksi, mutta jotenkin siinäkin onnistuttiin; nyt karsinanovien yli kurkkii kuusi hevosta. Tallirakennuksesta löytyy kuusi karsinaa sekä pesupaikka, vaikka hevoset lähes poikkeuksetta pestäänkin kesäisin ulkona - pesupaikka on siis tarpeen lähinnä talviaikana. Lisäksi tallista löytyy rehuhuone, jonka portaita pitkin pääsee heinävintille ja jossa säilytetään väkirehuja ja hevosten ruokaämpäreitä. Satulahuoneesta löytyy paikat satuloille sekä suitsille sekä muulle sekalaiselle tavaralle kuten suojille, juoksutusliinoille, varariimuille ja hevosten harjoille. Jos et löydä jotakin, kannattaa kurkata satulahuoneen peräseinustalle! Hienosti "toimistoksi" nimetty huone pitää sisällään lähinnä tallin kirjanpitoa, postia ja sekalaisia asioita, kuten valokuvia ja kahvinkeittimen. Toimisto on myös ehdottomasti tallikissa Turmon aluetta, varo herättämästä punaista kollipoikaa jos se torkkuu kirjoituspöydällä paperikasojen päällä!
Tallin takaa löytyy kaksi suurikokoista tarhaa, joista toisessa on pihatto, jonne mahtuu hyvin kaksi tai kolmekin hevosta. Tukevasti lauta-aidoitetut tarhat toimivat myös niin sanottuina "pikkulaitumina" kesäisin - jos hevosten kemiat eivät natsaa tai poppoosta löytyy oripoika, voidaan tarhoja käyttää pienen metsikön takaa löytyvän ison laitumen lisäksi. Pihapiiristä löytyy myös hiekkapohjainen kenttä, joka välillä on hyvässä kunnossa ja välillä aivan hirveässä kunnossa. Kenttä on aidattu ja reunoilta voi noukkia tynnyreitä, estetolppia ja muutaman puomin jos haluaa kokeilla hyppäämistä.
Huonokubntoista kenttää korvaavat upeat maastot. Meiltä löytyy useita erimittaisia maastoreittejä ja -polkuja, joilla on hyvä samoilla vaikka useamman tunnin kestävän vaelluksen verran, ja aina välillä, kun luulee tuntevansa metsät, pellot ja järvenrannat läpikotaisin, löytyy aivan uusi polku tutkittavaksi. Lisäksi reittien varrella on paljon mainioita peltoja, joilla ei viljellä enää, puuskutusta aiheuttavia mäkiä sekä tietenkin kunnon laukkasuoria. Sieltä täältä löytyy myös muutamia luonnonesteitä. Useimmat naapurimme antavat meidän ratsastaa metsisiensä läpi ehdolla, että seuraamme polkuja ja jätämme metsät muuten rauhaan. Kymmenisen kilometrin päästä löytyy myös Huovilan ravirata, jossa pistäydymme Reetan kanssa hiitillä tai katselemassa, miten Aimon hevoset juoksevat.
|
Suuntaa antava päiväjärjestys 06.30 - hyvät huomenet talliin ja aamuheinät hevosille 08.00 - hevoset ulkoilemaan tarhoihin tarkastettuina ja tarpeen vaatiessa loimitettuina 08.30 - aloitetaan karsinoiden putsaus 11.30 - aamupäivän ruoat ja -heinät hevosille (ulos sään salliessa) 16.00 - iltapäivän ruoat ja -heinät hevosille (ulos sään salliessa) 18.00 - hevoset sisään 20.00 - iltaheinät ja hyvät yöt Päiväjärjestys on lähinnä suuntaa antava ja siinä saattaa tapahtua pieniä muutoksia päivästä riippuen. |
Ulkoasun koodauksen © Scilla | Ulkoasussa olevan kuvan © HM | Koristekuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan